Velho 14 viikkoa

Maasto-Velho

Olenpas ollut laiskana tämän blogin suhteen. On ollut hiukan kiireitä, joten tahtoo tämä näpyttely jäädä.

Velho on ja voi hyvin. Anaalirauhastulehdus on hellittänyt ja huomenna on sitten ensimmäinen rokotus. Nyt pitäisi senkin sitten onnistua.

Istuntopönötys

Toiset treenit on nyt takana ja naksuttelu sujuu pääasiassa ihan kivasti.
Ainoastaan se hiukan hämmentää, että treenaussession aikana Velho ei juuri tarjoa erilaisia liikkeitä, josta naksauttaa.
Istuminen, seisominen ja seuraaminen onnistuu kyllä ja niistä olen naksautellut. Istua osaa jo käskystä, eli varsinaisesti siihen ei naksua enää tarvita. Seisominen ja seuraaminen vielä puhtaasti naksuttimella, ilman vihjesanaa.
Olen koittanut nyt maahan menoa naksuttaa. Velho vaan ei tarjoa sitä. Muutaman kerran olen saanut naksautettua ns. ohimennen, huomatessani koiran makaavan. Mutta kun haluaisin naksuttaa siitä treenisessiossa, niin ei. Tarjoaa istumista. Kun naksausta ei kuulu, niin hermostuu. Menee vinkumiseksi, saattaa haukahtaakin. Kääntyy pois haistelemaan tai vaeltelemaan levottomana. Palaa luokseni, istuu ja tuijottaa. Ei naksausta. Vinkuu... jne.
Ehkä vaadin liikaa? Tai olen ymmärtänyt liikkeiden tarjoamisen väärin?

Muihin koiriin ei saisi verrata, mutta treeniryhmässämme on Velhoa nuorempi australiankelpiepentu. Ja se tekee sitä, mitä ymmärrän toimintojen tarjoamisella treenisession aikana. Jestas se pieni otus kokeilee tarjota omistajaansa innostuneesti tapittaen kaikenlaista: "Istun, katso! Jaa ei? Seison, katso katso! Eikö? Maahan? Katso! Pyörin ympyrää? Istun? Peruutan? Haukun? Maahan? Hypin? Katso katso katso!"

Tai ehkä emme vielä vain ole tarpeeksi naksutelleet?

Ihan helmikuun alussa oli mukavia pakkaspäiviä, mutta nyt on taas loskameininkiä. Ankeaa...

Leikitään!

Ikää on nyt siis herrasellamme 14 viikkoa.
Mitat:
paino 10,8 kg
säkäkorkeus 44 cm

Ei muuta kuin jatkakaamme harjoituksia!

Velho 12 viikkoa (ja 2 päivää)

Ollaan vähän laiskoteltu blogin suhteen, kuten kuvasta näkyy, ei juttua ole kuulunut. Sen sijaan naksuttelu täällä jatkuu hitaasti, mutta varmasti. Olen ilokseni huomannut sen toimivan nyt myös ulkona. Naksautan aina kun Velho katsoo minuun ja reagoi nimeensä. Naksusta kun seuraa palkka, niin sehän on superkivaa. Vielä en ole testannut, kuinka paljon se sietää ulkona häiriötä. Ainakaan ohi ajavat autot eivät häiritse, mutta toiset koirat ja ihmiset voivatkin olla kovempi pala.

Lapsiportti vai koiraportti? Joka tapauksessa Velhosta on äärimmäisen epäreilua, ettei sitä huolita legoleikkeihin mukaan.

Näyte Velhon normaaleista iltatoimista. Äänet ovat oleellinen osa videota!

Vaivaakin Velholla vähän on. Tänään piti olla rokotuspäivä, mutta se reissu meni vähän persehommiksi. Anaalirauhastulehdus se siellä ärjyi. Muutaman päivän Velho olikin kakkaillut todella tiheään. Välillä on vaikea mitoittaa, että mikä on pennulla paljon ja vähän kakkaa. Tämä aika kun nyt on vähän sellaista eritepainotteisempaa showta. Mutta kun kakkakertoja alkoi olla toistakymmentä päivässä, niin jokin oli pielessä. Ja sehän se. Ei muuta kuin antibioottikuuri päälle ja rokotukset sitten sen jälkeen.

Eläinlääkäri tyhjensi anaalirauhaset ja Velhohan huusi kuin syötävä. Onneksi palautui siitä varsin nopsasti. Lähtöä tehdessämme häntäkin jo heilui vimmatusti ja hoitolan henkilökunta piti hurmata ihan tyystin. Iloisena asiana se, että ell:n mielestä Velho on oikein kaunis ja sopusuhtainen pentu. Turkki on hyvässä kunnossa ja paino on oikein hyvä.

Ikää Velholla tänään siis 12 viikkoa ja 2 päivää.

Paino: 8,6 kg
Säkäkorkeus: 39 cm (oma mittaus taas)

Koita nyt sitten kuvata, kun avustaja on tällainen
utelias aatu...

Treenauksia antibioottikuuri ei onneksi häirää, joten niks naks vaan ensi kertaan!

Ensimmäiset treenit ja sananen tavoitteista

Nysse alko! Nimittäin ihan ohjattu treenaaminen. Kyllä minua jännitti. Ikään kuin en ikinä treeneissä olisi muka ollut. No... Onhan edellisestä kerrasta reilusti yli 10 vuotta ja paljon on ehtinyt tulla uutta – ja paljon unohtua (minulta siis).

Neljän koirakon ryhmä aloitti treenauksensa tänään. Velho oli joukon juniori, mutta kooltaan suurin. Jokseenkin koomista. Muut olivat 4-5 kuukauden ikäisiä. Lähdimme treenaamaan ihan perusasiaa naksuttimen käytöstä. Katsekontakti -> naks -> palkka. Olenkin jo tehnyt pientä virhettä aiemmin, jota fiksu hauvani on käyttänyt hyväkseen; minulla on ollut käsi taskussa namin varalta jo valmiiksi. Ei käy! Ensin naks ja sitten käsi vasta taskuun.

Opin naksutinkoulutuksesta paljon jo nyt ja tätä on hyvä sulatella seuraavat kaksi viikkoa (koulutus vain joka toinen viikko näin aluksi). Velhokin oppi! Olen hurjan ylpeä pikkuisestani ja treenistä jäi todella hyvä mieli. Super-Velho!

Sitten nukuttaa. Nurkassa on hyvä nukkua.

Minulla ei ole suuren suuria tavoitteita. Haluan ensisijaisesti arjessa hyvin toimivan, fiksun koiran. Tiedän, että sellainen täytyy kouluttaa eikä pentu synny sellaiseksi automaattisesti. Kouluttaminen ei välttämättä tarkoita treeneissä käymistä; suurin osa koulutuksesta kun joka tapauksessa tapahtuu kotioloissa. Ihan joka ikinen koiranomistaja kouluttaa koiraansa – huomaamattaankin. Joskus siinä käy hyvin, joskus ei.

Minä kuitenkin pidän aavistuksen tavoitteellisemmasta koulutuksesta. Niin, että koirahommaa voi kutsua ihan harrastamiseksi. Haaveissa olisi tottis ja pk-lajeista haku kiinnostaa. 

Agility oikeastaan ei nappaa. Koen itseni liian kömpelöksi ja hitaaksi niin hektiseen ja nopeita reaktioita vaativaan lajiin. Lisäksi minulla on polven kanssa ongelmaa, joten äkilliset käännökset esimerkiksi ovat ihan tuskaa.

Jälki ei myöskään ole minun lajini. Liian hidasta ja jotenkin tylsää hommaa.

Rauniokoiratoiminta kutkuttaa myös hieman, mutta en tiedä siitä oikein mitään. Samoin paimennusta olisi kiva kokeilla.

Saa nähdä mitä kaikkea päädymme tekemään. Ihan tämä ensimmäinen askel oli kuitenkin hieno ja mukava. Se jätti hyvän maun suuhun ja siitä on hyvä jatkaa!

Velho 11 viikkoa

Pieni öttiäisemme on päässyt 11 viikon ikään. Mitään uutta erikoista ei auringon alla oikein ole. Sen verran tuli opittua, että Axilur 500 mg on turhan tuju matolääke näin pienelle, vaikka sen tabletin puolittaisikin. Ilmeisesti kerta-annos on silloin liian suuri, sillä vatsa meni ihan kuralle ja parit oksennuksetkin tuli. Ei muuta kuin uusi yritys tulevalla viikolla (ja tällä kertaa 250 mg vahvuuksilla), jotta saadaan madotusasia kuntoon ennen rokotuksia.

Namnam! Possun saparo on hyvää
pikku naposteltavaa.

Naksuttelu on jäänyt nyt vähän vähiin. Jotenkin en "uskalla" tehdä sitä ennen kuin saan opastusta ja saan luettua sen kirjan. Mutta juuri nyt on luvussa monta muuta kirjaa. Keskiviikkona sentään alkaa se pentukoulu, joten saan edes jotain apuja!
Ei kai virheiden tekemistä pitäisi pelätä liikaa... Varsinkaan kun meillä ei mitään maailmanvalloitustavoitteita ole. Jotenkin sitä kumminkin aristaa tekevänsä väärin.

Talvi on nyt vihdoin tullut. Velho ei tosin arvosta näitä -15 hujakoilla pyöriviä lukemia, mutta kyllä me silti olemme ulkoilleet sopivissa määrin. Pientä lenkkiäkin on tehty. Matkaa noin 2 kilometriä. Tunnustan kyllä, että emme ole edenneet pennuntahtisesti – nimittäin MINULTA loppuu puhti ensin! Onneksi kasvattaja kaikessa jalomielisyydessään armahti ja sanoi, että näin päin voi joustaa...

Se olisi sitten mittojen aika! Poseeraaminen on yhtä vaikeaa kuin ennenkin...

Velho 11 viikkoa:
säkäkorkeus: 37 cm
paino: 8,2 kg