Pieni öttiäisemme on päässyt 11 viikon ikään. Mitään uutta erikoista ei auringon alla oikein ole. Sen verran tuli opittua, että Axilur 500 mg on turhan tuju matolääke näin pienelle, vaikka sen tabletin puolittaisikin. Ilmeisesti kerta-annos on silloin liian suuri, sillä vatsa meni ihan kuralle ja parit oksennuksetkin tuli. Ei muuta kuin uusi yritys tulevalla viikolla (ja tällä kertaa 250 mg vahvuuksilla), jotta saadaan madotusasia kuntoon ennen rokotuksia.
 |
| Namnam! Possun saparo on hyvää pikku naposteltavaa. |
Naksuttelu on jäänyt nyt vähän vähiin. Jotenkin en "uskalla" tehdä sitä ennen kuin saan opastusta ja saan luettua sen kirjan. Mutta juuri nyt on luvussa monta muuta kirjaa. Keskiviikkona sentään alkaa se pentukoulu, joten saan edes jotain apuja!
Ei kai virheiden tekemistä pitäisi pelätä liikaa... Varsinkaan kun meillä ei mitään maailmanvalloitustavoitteita ole. Jotenkin sitä kumminkin aristaa tekevänsä väärin.
Talvi on nyt vihdoin tullut. Velho ei tosin arvosta näitä -15 hujakoilla pyöriviä lukemia, mutta kyllä me silti olemme ulkoilleet sopivissa määrin. Pientä lenkkiäkin on tehty. Matkaa noin 2 kilometriä. Tunnustan kyllä, että emme ole edenneet pennuntahtisesti – nimittäin MINULTA loppuu puhti ensin! Onneksi kasvattaja kaikessa jalomielisyydessään armahti ja sanoi, että näin päin voi joustaa...
Se olisi sitten mittojen aika! Poseeraaminen on yhtä vaikeaa kuin ennenkin...
Velho 11 viikkoa:
säkäkorkeus: 37 cm
paino: 8,2 kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti