sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Reipas poika!

Ensimmäinen yö sujui hyvin. Velho nukkui hyvin, minä en. Jännitystäni minä valvoin ja koiranunestani heräilin. Velho nukkui omalla pedillään lattialla minun puolellani sänkyä. Heräsin sitten joskus ennen seitsemää pennun mahapulputukseen ja pikkuoksuthan sieltä tuli. Sitä se nurmikon syöminen teetti.

Ruoka on maistunut hyvin. Kasvattajan ohjeen mukaan aloitin Velholle madotuskuurin nyt heti. Uudestaan sitten ennen rokotuksia taas.
Velholla on tänään ikää kahdeksan viikkoa. Painoa on 5,1 kg (punnittu sylissä, joten en tiedä kuinka tarkka tämä mitta on – vaakamme on kyllä turhankin luotettava) ja säkäkorkeus n. 30 cm (mittaaminen hyvin haastavaa).

Hoitotoimenpiteitä opettelimme heti. Pieniä aikoja kerrallaan toki, mutta Velho otti hommat varsin lunkisti. Niinpä tuli kynnet leikattua ja tassukarvat siistittyä. Harjaamistakin hieman kokeiltiin. Parasta on hoitaa näitä hommia kun pentu on väsynyt.


Ensimmäisellä hihnakävelyllä tuli myös käytyä tänään. Pannasta ja hihnasta ei olla moksiskaan, mutta eteneminen on pentumaisen tyypillistä poukkoilua. Mitäpä muuta sitä olisikaan osannut odottaa?

Lähimetsikössä oltiin hetken myös irrallaan. Omassa pihassa Velho ulkoilee irti, kun tontti on aidattu, mutta metsäänkin pitää päästä vähän rymyämään. Ja voi kuinka siitä nautittiinkaan! Pitänee tosin kasvattajalta kysäistä, että onko hän nyt ihan varma Velhon sukupuusta... Ettei vaan olisi joku pomppukani päässyt vetäisemään väliin? Doing, doing, doing... Koitan saada hyvää videokuvaa metsähepuleista vielä kuvatuksi.

Luoksetulo on käskyistä nyt prioriteetissa yksi. Ja ikään kuin pieni lamppu olisi jo syttymässä... "Tänne!" tietää aina namia (tässä vaiheessa) ja hurjasti kehuja. Siinä missä eilen haahuiltiin vielä varovasti ja epävarmasti kohti huutajaa, niin tänään oli vauhtia jo ihan kunnolla. Jatkamme harjoituksia!

Pieni yksinoloharjoitus on luvassa vielä tänään, kun isäntäväki saunoo. Luultavasti Velho kumminkin nukkuu...



Ikään kuin vahingossa tulin tilanneeksi Naksutinkoulutusta koirallesi -kirjan. Naks naks!

lauantai 28. joulukuuta 2013

Velhoilu alkaa

Ensimmäinen viesti on aina se kaikkein hankalin. Mitä kertoisin, mitä sanoisin? En halua väsyttää lukijaa informaatioähkyllä, mutta toisaalta jollainhan pitää kärryille päästä.
Ehkä aloittaisimme nykyhetkestä. Lyhyet esittelyt voi itse kukin lukea tuolta yläpalkista.


Velho saapui kotiimme tänään. Kahden tunnin automatka sujui kuta kuinkin odotustemme mukaisesti; ensin vinguttiin ja sitten pyörittiin. Nukkumiseen maltettiin tuhlata peräti 10 minuuttia.


Kotiin saavuttuamme Velho teki pissat ulos. Kuvia en ulkona viitsinyt ottaa; oli pimeää ja sataa ropisee. (Kuinka jouluista!) Sisällä uteliaisuus voitti ikävän. Tutkitaan, haahuillaan ympäriinsä, välillä leikitään. Silloin tällöin pääsee pieni vinkaisukin, etenkin jos joku perheemme jäsenistä katoaa näkyvistä.

Ruoka ei ensiyrittämältä maistunut, mutta se nyt on melko tavallista näin ensimmäisenä päivänä. Uni kyllä maistui ja sen jälkeen sitten se ruokakin.

Tietysti olemme aivan ihastuneita pikkuveijariimme. Minulle kyseessä on vuosien haaveen täyttymys, joka herättää eloon koiraharrastukseni yli 10 vuoden takaa.
Velhon on ensisijaisesti tarkoitus olla kotikoira ja perheenjäsen, mutta silmissä siintävät harrastustoiveet palveluskoiralajien ja tokoilun parissa. Näyttelykärpänenkin taisi puraista ihan pienesti...

Mutta aika näyttää mitä touhutaan ja tehdään. Tämän blogin on tarkoitus toimia Velhon kasvu- ja treenipäiväkirjana, kirjallisina tassunjälkinä vuosien varrelle.