lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hakutreenit 12.4.

(Pahoittelut tylsästä otsikosta. Olen selkeiden ja järjestelmällisten otsikkojen ystävä, mutta valitettavasti se voi tarkoittaa myös tylsyyttä.)

Minullahan on ollut tavoitteena alkaa harrastaa jotakin pk-lajia. Mieluiten hakua ja siitä puhuin kotonakin jo ennen kuin pennun rotuakaan oli päätetty. Minä nyt satun viihtymään metsässä ja minulla oli hausta lajina positiivinen mielikuva, vaikken koskaan ollutkaan sitä kokeillut.
Jos et tiedä mitä haku on, katso tästä.

Velhon kanssa lähdemme nyt sitten etsimään sitä meille sopivaa lajia. Vaikka MINÄ tykkään hausta, niin eihän se ole niin sanottua, että koirani on siihen sopiva. Enkä taas halua koiraa survoa väkisin lajiin, josta se ei nauti.



Tänään sitten alkoivat hakutreenit. Oikeastaan minun osuuteni alkoi jo eilen luennon muodossa, jossa käsiteltiin hakua lajina. Melko sekavalta tuntui siinä vaiheessa ja vähän vielä nytkin.
Tämä on 7 kerran kurssi, ja jatkoa katsellaan sitten myöhemmin. Kurssi on aloittelijoille suunnattu, mutta mukana oli myös jo vähän treenanneita. Kunnon suorituksia näimme vetäjien koirien kautta.

Reppuun pakkasin mukaan:
-Velholle vettä + kupin
-namit eli palkka (nakkeja ja juustoa, ei näitä enää ensi kerralla, vaan jotain raakaruokaa mitä Velho syö muutenkin)
-pyyhe ja Velholle puruluu häkkiin
-tavallinen panta (käytän Velholla normisti puolikuristavaa) + nahkaremmi
-itselle evästä ja kahvia termariin
-istuinalustan

Aikomuksenani oli pakata mukaan myös Velhon kangashäkki. Olin menossa kimppakyydillä, eikä tuntunut turvalliselta jättää Velhoa yksin autoon vieraan koiran kanssa omaa vuoroa odottaessamme. Sain kuitenkin käyttää vetäjien ylimääräistä muovihäkkiä.
Tämä siksi, että Velho ei ole häkissä ollut aiemmin. Vetäjät vinkkasivat, että koira kannattaa totuttaa häkkiin teräs- tai muovihäkin kautta. Jos koira keksii syödä itsensä ulos kangashäkistä, niin häkkihän on entinen ja kaiken lisäksi koira on oppinut, että riehumalla pääsee inhasta paikasta pois. Kuulosti kyllä fiksulta.
Vähän jännitti, miten Velho suhtautuu häkkiin pakettiautossa, pimeässä ja vieraiden koirien kanssa. Mutta hyvin se meni! Huomasin, ettei Velho siitä nyt nauttinut ja haukkuikin jonkin verran, mutta ei toisaalta ollut stressannut itseään toimintakyvyttömäksikään. Ei myöskään vaikuttanut siltä, että Velho olisi koittanut tulla häkistä läpi.

Maasto-osuus alkoi metsäosuuden tallaamisella. Ketjussa tallasimme 100 m x 50 m alueen. Maasto oli helppoa, avointa kangasmetsää. Ymmärtääkseni tällä tallaamisella on tarkoitus saada alue sopivan "hajustetuksi" koiran nenään ja samalla estää sitä käyttämästä maajälkeä. Koiran on tarkoitus löytää ihminen ilmavainun avulla, ei maata pitkin jäljestämällä.

Tämän jälkeen otettiin koira kerrallaan käsittelyyn. Velho oli ensimmäisenä, koska oli joukon nuorin. Homma kulki niin, että rasioissa oli Velhon nameja. Maalimies (eli metsästä etsittävä tyyppi) näytti Velholle rasiaa nameineen ja meni reippaasti metsään ihan vähän matkan päähän puun taakse. Ei edes mitenkään piiloon ja välimatka oli hyvin lyhyt, ehkä 10-20 metriä. Minä pidin Velhoa pannasta kiinni ja estin vielä lähtemästä maalimiehen perään. Velho haukkui turhautuneena ja oli innoissaan jo lähdössä. Hyvä! Päästin irti ja Velho sinkosi maalimiehen luo ja sai naminsa. Aluksi Velho ei uskaltanut jäädä syömään palkkaansa ennen kuin minäkin tulin paikalle, mutta kolmannella kerralla sekin jo sujui.
Ideana tässä vaiheessa oli vain se, että se löydettävä tyyppi olisi Velhon mielestä kiva ja ehdottoman kannattava tyyppi löydettäväksi. Koko homman oli tarkoitus olla lähinnä kiva leikki.

Tämän jälkeen oli muiden koirien vuoro. Oli mukavaa nähdä erilaisia koiria reagoimassa eri tavalla. Pidän Velhoa varsin varautuneena vieraita ihmisiä kohtaan (rotutyypillistä, eikä minusta huono ominaisuus), mutta yllätyksekseni huomasin, ettei Velho ole sieltä varautuneimmasta päästä.

Kierroksen jälkeen otettiin vielä uudestaan Velho ja pari muuta vuorollaan. Oli hurjaa huomata, että muutaman tunnin mietiskelytauko autossa vaikutti! Niin äkkiä! Velho muisti mistä oli kyse ja oli aivan tohkeissaan. "Jee!! Tämä on se kiva juttu! Aloitetaanko? Jokojokojoko??" Pikku öttiäiseni oli jo ihan kuumana keskilinjalla (vetäjät sanoivat, että tähän kannattaa keksiä jatkossa jotakin).
Ja ei muuta kuin maalimiehen perään ja nyt ei tosiaan mammaa jääty odottelemaan, vaan namit hotkittiin suihin suit sait!
Ja tämä oli tarkoituskin; jätetään koiralle hyvälle fiilis treenistä.


Toivottavasti sekavasta sepustuksesta sai jotakin tolkkua. Ensi viikolla sunnuntaina on uudet treenit. Mietintämyssyyn laitan, että mitä käskysanaa käyttäisin lähettäessäni Velhon maalimiestä etsimään. Päätynen sanaan "ukko". "Etsi" -sana on varattu esineruutua varten.
Kotitehtävänä voi harjoitella jo erilaisiin esineisiin tutustumista. Sukat, hanskat, muovipurkin kannet ym. Esine maahan ja kun koira kiinnittää siihen huomionsa, niin *naks* ja palkka.

Pidemmän ajan mietintämyssyyn laitetaan maalimiehen ilmaisutapa. Rulla vai haukku? Velholle kumpikin on todennäköisesti mahdollinen. Kaikille koirille haukku ei esimerkiksi käy. Mutta tätä ei onneksi tarvitse päättää vielä, ja voi olla, että Velho kallistuu itse enemmän johonkin suuntaan.

Maanantaina alkaa sitten metsäjälki...

torstai 3. huhtikuuta 2014

Velho 5 kuukautta

Hei hou! Taukoa on ollut juu. Myönnettäköön. Maaliskuu ja helmikuukin oli melkoisen kiirusta aikaa minulle. Minulta julkaistaan tietoteos Mitä kummaa! – opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon toukokuussa (Avain) ja perustin yrityksen. Siinäpä se aika sitten onkin vierähtänyt!

Velho ei toki ole ollut hunningolla. Tokoa on jatkettu niin kotona kuin ihan treeneissäkin. Harjoittelemme nyt etenkin seuraamista. Imutustaktiikalla mennään ja hiljalleen voin nostaa käteäni lähemmäs taskua.
Ensi viikolla alkaa myös hakutreenit! Minua jännittää aivan valtavasti. Vieras laji ja uusi porukka. Tämä kurssi jatkuu kesäkuun alkuun asti.


Velho on tänä aikana salakavalasti mennyt tietysti hieman kasvamaan. Yllä oleva pönötyskuva on tänään otettu metsälenkillä.


Tämä kuva taas on otettu suunnilleen kuukausi sitten.

Tänään Velho on:
50 cm säkäkorkeus
17,5 kg paino

Velho 5 kuukautta
Olen löytänyt aivan ihanan metsälenkkipätkän, jossa Velhoa voi pitää vapaana!


Viihdyn itsekin metsässä vallan mainiosti. Ehkä siksi haku olikin pk-lajeista se kiehtovin, mutta metsäjälkikin on kutkuttava. Saa nähdä mitä lajia päädymme harrastelemaan. Nyt lähinnä kokeillaan ja tutustutaan monenlaiseen – paitsi kansantanhuihin.


Toisinaan poseeraaminen on hyvin väsyttävää!

Loppuviihdykkeeksi laitan vielä muutama päivä sitten kuvatun videon suuresta luutaistelusta:

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Velho 14 viikkoa

Maasto-Velho

Olenpas ollut laiskana tämän blogin suhteen. On ollut hiukan kiireitä, joten tahtoo tämä näpyttely jäädä.

Velho on ja voi hyvin. Anaalirauhastulehdus on hellittänyt ja huomenna on sitten ensimmäinen rokotus. Nyt pitäisi senkin sitten onnistua.

Istuntopönötys

Toiset treenit on nyt takana ja naksuttelu sujuu pääasiassa ihan kivasti.
Ainoastaan se hiukan hämmentää, että treenaussession aikana Velho ei juuri tarjoa erilaisia liikkeitä, josta naksauttaa.
Istuminen, seisominen ja seuraaminen onnistuu kyllä ja niistä olen naksautellut. Istua osaa jo käskystä, eli varsinaisesti siihen ei naksua enää tarvita. Seisominen ja seuraaminen vielä puhtaasti naksuttimella, ilman vihjesanaa.
Olen koittanut nyt maahan menoa naksuttaa. Velho vaan ei tarjoa sitä. Muutaman kerran olen saanut naksautettua ns. ohimennen, huomatessani koiran makaavan. Mutta kun haluaisin naksuttaa siitä treenisessiossa, niin ei. Tarjoaa istumista. Kun naksausta ei kuulu, niin hermostuu. Menee vinkumiseksi, saattaa haukahtaakin. Kääntyy pois haistelemaan tai vaeltelemaan levottomana. Palaa luokseni, istuu ja tuijottaa. Ei naksausta. Vinkuu... jne.
Ehkä vaadin liikaa? Tai olen ymmärtänyt liikkeiden tarjoamisen väärin?

Muihin koiriin ei saisi verrata, mutta treeniryhmässämme on Velhoa nuorempi australiankelpiepentu. Ja se tekee sitä, mitä ymmärrän toimintojen tarjoamisella treenisession aikana. Jestas se pieni otus kokeilee tarjota omistajaansa innostuneesti tapittaen kaikenlaista: "Istun, katso! Jaa ei? Seison, katso katso! Eikö? Maahan? Katso! Pyörin ympyrää? Istun? Peruutan? Haukun? Maahan? Hypin? Katso katso katso!"

Tai ehkä emme vielä vain ole tarpeeksi naksutelleet?


Ihan helmikuun alussa oli mukavia pakkaspäiviä, mutta nyt on taas loskameininkiä. Ankeaa...

Leikitään!


Ikää on nyt siis herrasellamme 14 viikkoa.
Mitat:
paino 10,8 kg
säkäkorkeus 44 cm


Ei muuta kuin jatkakaamme harjoituksia!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Velho 12 viikkoa (ja 2 päivää)


Ollaan vähän laiskoteltu blogin suhteen, kuten kuvasta näkyy, ei juttua ole kuulunut. Sen sijaan naksuttelu täällä jatkuu hitaasti, mutta varmasti. Olen ilokseni huomannut sen toimivan nyt myös ulkona. Naksautan aina kun Velho katsoo minuun ja reagoi nimeensä. Naksusta kun seuraa palkka, niin sehän on superkivaa. Vielä en ole testannut, kuinka paljon se sietää ulkona häiriötä. Ainakaan ohi ajavat autot eivät häiritse, mutta toiset koirat ja ihmiset voivatkin olla kovempi pala.


Lapsiportti vai koiraportti? Joka tapauksessa Velhosta on äärimmäisen epäreilua, ettei sitä huolita legoleikkeihin mukaan.


Näyte Velhon normaaleista iltatoimista. Äänet ovat oleellinen osa videota!

Vaivaakin Velholla vähän on. Tänään piti olla rokotuspäivä, mutta se reissu meni vähän persehommiksi. Anaalirauhastulehdus se siellä ärjyi. Muutaman päivän Velho olikin kakkaillut todella tiheään. Välillä on vaikea mitoittaa, että mikä on pennulla paljon ja vähän kakkaa. Tämä aika kun nyt on vähän sellaista eritepainotteisempaa showta. Mutta kun kakkakertoja alkoi olla toistakymmentä päivässä, niin jokin oli pielessä. Ja sehän se. Ei muuta kuin antibioottikuuri päälle ja rokotukset sitten sen jälkeen.

Eläinlääkäri tyhjensi anaalirauhaset ja Velhohan huusi kuin syötävä. Onneksi palautui siitä varsin nopsasti. Lähtöä tehdessämme häntäkin jo heilui vimmatusti ja hoitolan henkilökunta piti hurmata ihan tyystin. Iloisena asiana se, että ell:n mielestä Velho on oikein kaunis ja sopusuhtainen pentu. Turkki on hyvässä kunnossa ja paino on oikein hyvä.


Ikää Velholla tänään siis 12 viikkoa ja 2 päivää.

Paino: 8,6 kg
Säkäkorkeus: 39 cm (oma mittaus taas)


Koita nyt sitten kuvata, kun avustaja on tällainen
utelias aatu...
Treenauksia antibioottikuuri ei onneksi häirää, joten niks naks vaan ensi kertaan!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ensimmäiset treenit ja sananen tavoitteista


Nysse alko! Nimittäin ihan ohjattu treenaaminen. Kyllä minua jännitti. Ikään kuin en ikinä treeneissä olisi muka ollut. No... Onhan edellisestä kerrasta reilusti yli 10 vuotta ja paljon on ehtinyt tulla uutta – ja paljon unohtua (minulta siis).

Neljän koirakon ryhmä aloitti treenauksensa tänään. Velho oli joukon juniori, mutta kooltaan suurin. Jokseenkin koomista. Muut olivat 4-5 kuukauden ikäisiä. Lähdimme treenaamaan ihan perusasiaa naksuttimen käytöstä. Katsekontakti -> naks -> palkka. Olenkin jo tehnyt pientä virhettä aiemmin, jota fiksu hauvani on käyttänyt hyväkseen; minulla on ollut käsi taskussa namin varalta jo valmiiksi. Ei käy! Ensin naks ja sitten käsi vasta taskuun.

Opin naksutinkoulutuksesta paljon jo nyt ja tätä on hyvä sulatella seuraavat kaksi viikkoa (koulutus vain joka toinen viikko näin aluksi). Velhokin oppi! Olen hurjan ylpeä pikkuisestani ja treenistä jäi todella hyvä mieli. Super-Velho!

Sitten nukuttaa. Nurkassa on hyvä nukkua.

Minulla ei ole suuren suuria tavoitteita. Haluan ensisijaisesti arjessa hyvin toimivan, fiksun koiran. Tiedän, että sellainen täytyy kouluttaa eikä pentu synny sellaiseksi automaattisesti. Kouluttaminen ei välttämättä tarkoita treeneissä käymistä; suurin osa koulutuksesta kun joka tapauksessa tapahtuu kotioloissa. Ihan joka ikinen koiranomistaja kouluttaa koiraansa – huomaamattaankin. Joskus siinä käy hyvin, joskus ei.

Minä kuitenkin pidän aavistuksen tavoitteellisemmasta koulutuksesta. Niin, että koirahommaa voi kutsua ihan harrastamiseksi. Haaveissa olisi tottis ja pk-lajeista haku kiinnostaa. 
Agility oikeastaan ei nappaa. Koen itseni liian kömpelöksi ja hitaaksi niin hektiseen ja nopeita reaktioita vaativaan lajiin. Lisäksi minulla on polven kanssa ongelmaa, joten äkilliset käännökset esimerkiksi ovat ihan tuskaa.
Jälki ei myöskään ole minun lajini. Liian hidasta ja jotenkin tylsää hommaa.
Rauniokoiratoiminta kutkuttaa myös hieman, mutta en tiedä siitä oikein mitään. Samoin paimennusta olisi kiva kokeilla.

Saa nähdä mitä kaikkea päädymme tekemään. Ihan tämä ensimmäinen askel oli kuitenkin hieno ja mukava. Se jätti hyvän maun suuhun ja siitä on hyvä jatkaa!

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Velho 11 viikkoa


Pieni öttiäisemme on päässyt 11 viikon ikään. Mitään uutta erikoista ei auringon alla oikein ole. Sen verran tuli opittua, että Axilur 500 mg on turhan tuju matolääke näin pienelle, vaikka sen tabletin puolittaisikin. Ilmeisesti kerta-annos on silloin liian suuri, sillä vatsa meni ihan kuralle ja parit oksennuksetkin tuli. Ei muuta kuin uusi yritys tulevalla viikolla (ja tällä kertaa 250 mg vahvuuksilla), jotta saadaan madotusasia kuntoon ennen rokotuksia.

Namnam! Possun saparo on hyvää
pikku naposteltavaa.

Naksuttelu on jäänyt nyt vähän vähiin. Jotenkin en "uskalla" tehdä sitä ennen kuin saan opastusta ja saan luettua sen kirjan. Mutta juuri nyt on luvussa monta muuta kirjaa. Keskiviikkona sentään alkaa se pentukoulu, joten saan edes jotain apuja!
Ei kai virheiden tekemistä pitäisi pelätä liikaa... Varsinkaan kun meillä ei mitään maailmanvalloitustavoitteita ole. Jotenkin sitä kumminkin aristaa tekevänsä väärin.


Talvi on nyt vihdoin tullut. Velho ei tosin arvosta näitä -15 hujakoilla pyöriviä lukemia, mutta kyllä me silti olemme ulkoilleet sopivissa määrin. Pientä lenkkiäkin on tehty. Matkaa noin 2 kilometriä. Tunnustan kyllä, että emme ole edenneet pennuntahtisesti – nimittäin MINULTA loppuu puhti ensin! Onneksi kasvattaja kaikessa jalomielisyydessään armahti ja sanoi, että näin päin voi joustaa...


Se olisi sitten mittojen aika! Poseeraaminen on yhtä vaikeaa kuin ennenkin...

Velho 11 viikkoa:
säkäkorkeus: 37 cm
paino: 8,2 kg


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Velho 10 viikkoa

Velho-poika on päässyt 10 viikon ikään. Tässähän täytyy kohta madottaa ennen ensimmäisiä rokotuksia.

Mitat ovat:
paino 6,5 kg
säkä 35 cm

Tuo säkäkorkeuden mittaaminen on edelleen vähän... Ei kai tuo otus voi kasvaa 3 cm korkeutta viikossa? Korostan siis säkämitan epäluotettavuutta.


Nämä poseerauskuvat ovat vielä vähän haasteellisia. Pitää treenata tuota seiso-käskyä kunnolla.


Ensi viikolla koitan saada juttua myös naksuttelusta. Naksutin on ja naksutinkirjakin on. Vähän olen jo naksautellut ihan vain naks -> nami -periaatteella. Velho ei ihan vielä tunnu oikein hiffaavan juttua. Tai sitten mulla on vääränlaisia nameja eikä oikein herraa kiinnosta...


Eteinen on paras nukkumapaikka!