Päiväretki riehumaan

Melkein viikko edellisestä postauksesta. Huomenna taas mitataan ja punnitaan (minkä voidaan), tänään on tarjolla mahtavia valokuvia. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Marika Lintulan ottamia, eivät omiani. Huomaatte taatusti eron!

Olimme nimittäin Marikan luona hiukan riekkumassa ja söpöilemässä. Marikan koira Mötkö on australiankarjakoiran ja bordercollien sekoitus. Fiksu ja kiltti nuori neiti, ei ihan vielä vuottakaan. Velhokin ihastui, mutta Mötkö kaiketi ei arvostanut poikabakteereja...

Vauhtia piisasi. Oli myös kiva kuulla toisen koiraihmisen suusta, millaisena Velhon näkee. Kun en itse ole ollut vuosiin koirien kanssa juuri tekemisissä ja ne vähätkin muistikuvat kymmenen vuoden takaa haalistuneet, niin on vaikea arvioida (puolueettomasti) millainen Velho on.
Reipas on. Tahtoo osallistua leikkiin vaikka onkin pieni. Ei vierasta, vaan jakaa suukkojaan auliisti. Etenkin jos vieraalla sattuu olemaan namia taskussa...

On hyvä käydä tarkistamassa, että mammakin on vielä paikalla...

Ja välillä pitää vähän poseerata.

Vauhtia ja lumen tutkiskelua. Lumi on kiinnostavaa ja maistuu jännälle. Lumen tulo ei Velhoa ahdistanut. Tarpeet voi tehdä hyvin tämän valkoisen hötön päällekin.

Ja riehumisen jälkeen ei silmät tahtoneet pysyä auki vaikka Velho mielellään linssiluteileekin.

Retki riehumaan oli myös Velhon toinen automatka kanssamme (ensimmäinen oli hakureissu). Velho matkustaa takapenkillä turvavaljaissa. Menomatkalla itkemistä kesti puolet matkasta, eli noin 20 minuuttia. Sitten rauhoittui. Paluumatkalla vikinää oli ehkä kaksi minuuttia, sitten uni voitti uupuneen riekkujan. (Myös kuvassa näkyvä kaksijalkainen riekkuja otti ja simahti autoon, vaikka sellainen on perin harvinaista nykyisin.)

Emme siis paljoa uhranneet aikaa mihinkään autototutteluun. "Autoon ja menoks" oli meidän mottomme. Hyvin näytti toimivan.

Kiitos vielä Marikalle upeista kuvista!

Vauhtia ja vieraita

Velho on nyt ollut meillä tasan viikon. Paljon on opittu jo kaikenlaista – puolin ja toisin. Paljon on tietysti vielä edessäkin.

Olen alkanut tehdä Velhon kanssa katsekontaktitreeniä tähän tapaan. Treenaamme myös siten, että näytän namin, mutta namin saa katsomalla minua – ei namia. Tässä yhteydessä löysimme Velholle myös varsinaisen herkun, jonka vuoksi se varmaan seisoisi vaikka päällään – nakit! Oijoijoi mitä nannaa!
Velho alkaa hiljalleen päästä jutun juonesta kiinni ja olen tehnyt harjoitusta juuri nakkien voimalla myös ulkona. Taidankin säästää nakit nimenomaan spesiaalikäyttöön ulos ja treeneihin.

Harjoitus pätee myös ruokailuun. Lisähaasteena on se, että kupille saa mennä vasta luvan kanssa.

Tänään meillä kävi myös ensimmäistä kertaa vieraita ja koiravieras. Australianterrieri Tirppa on jo 11-vuotias herrasmies, mutta mieleltään ikuinen pentu.

Kokemus oli Velholle ihan loistava. Tirppa oli nyt mukavan kokoinen, kiltti, kärsivällinen ja leikkisä.

Velhoa ensin pelotti ja jännitti, mutta muutamassa minuutissa leikkihalu voitti pelon. Ja kun Tirppakin osoittautui hyväksi kaveriksi, niin kyllä siinä oli matot rullalla!

Nyt maittaakin sitten uni oikein urakalla. Nukkumapaikkoja on vakiintunut muutama.

Työhuoneessani verhon alla on kiva nukkua.

Ja olohuoneessa sohvan alla.

Kolmas suosikkipaikka on eteinen, josta voi kätevästi valvoa kulkuamme toisella silmällä.

Ilmoittauduin hetki sitten Velhon kanssa pentukurssille, jossa "käydään läpi mm. kontaktin merkitys koulutuksessa, naksutinkoulutuksen perusteita, käyttäytymistä esim. ovilla, autoon mentäessä, vieraiden tullessa jne. Tavallisimmat suoritukset kuten istu, seuraa, maahan, luoksetulo ja niiden opettaminen koiralle".
Kurssille otetaan vain neljä koirakkoa, joten saa nähdä menivätkö paikat jo!

edit klo 18.59: Jee! Päästiin kurssille :) 22. tammikuuta on ensimmäinen kerta.