lauantai 11. tammikuuta 2014

Päiväretki riehumaan

Melkein viikko edellisestä postauksesta. Huomenna taas mitataan ja punnitaan (minkä voidaan), tänään on tarjolla mahtavia valokuvia. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat Marika Lintulan ottamia, eivät omiani. Huomaatte taatusti eron!


Olimme nimittäin Marikan luona hiukan riekkumassa ja söpöilemässä. Marikan koira Mötkö on australiankarjakoiran ja bordercollien sekoitus. Fiksu ja kiltti nuori neiti, ei ihan vielä vuottakaan. Velhokin ihastui, mutta Mötkö kaiketi ei arvostanut poikabakteereja...



Vauhtia piisasi. Oli myös kiva kuulla toisen koiraihmisen suusta, millaisena Velhon näkee. Kun en itse ole ollut vuosiin koirien kanssa juuri tekemisissä ja ne vähätkin muistikuvat kymmenen vuoden takaa haalistuneet, niin on vaikea arvioida (puolueettomasti) millainen Velho on.
Reipas on. Tahtoo osallistua leikkiin vaikka onkin pieni. Ei vierasta, vaan jakaa suukkojaan auliisti. Etenkin jos vieraalla sattuu olemaan namia taskussa...


On hyvä käydä tarkistamassa, että mammakin on vielä paikalla...


Ja välillä pitää vähän poseerata.



Vauhtia ja lumen tutkiskelua. Lumi on kiinnostavaa ja maistuu jännälle. Lumen tulo ei Velhoa ahdistanut. Tarpeet voi tehdä hyvin tämän valkoisen hötön päällekin.



Ja riehumisen jälkeen ei silmät tahtoneet pysyä auki vaikka Velho mielellään linssiluteileekin.

Retki riehumaan oli myös Velhon toinen automatka kanssamme (ensimmäinen oli hakureissu). Velho matkustaa takapenkillä turvavaljaissa. Menomatkalla itkemistä kesti puolet matkasta, eli noin 20 minuuttia. Sitten rauhoittui. Paluumatkalla vikinää oli ehkä kaksi minuuttia, sitten uni voitti uupuneen riekkujan. (Myös kuvassa näkyvä kaksijalkainen riekkuja otti ja simahti autoon, vaikka sellainen on perin harvinaista nykyisin.)

Emme siis paljoa uhranneet aikaa mihinkään autototutteluun. "Autoon ja menoks" oli meidän mottomme. Hyvin näytti toimivan.

Kiitos vielä Marikalle upeista kuvista!

2 kommenttia:

  1. Kiitämme puolestamme visiitistä. Mötkö ei ehkä tajunnut vielä Velhon mahtavuuden päälle (mä tajusin kyllä! <3), veikkaan että sitä toista takapenkkiläistä ikävöi edelleen. Sulla on siellä nurkissa sen sortin koirakuiskaajan alku, että veikkaanpa että ihan oikeasti tarviit itselles vielä oman koiran kun jälkikasvu omii nykyisen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitänee alkaa huolestumaan asiasta jo nyt :D

      Poista