Ensimmäiset treenit ja sananen tavoitteista

Nysse alko! Nimittäin ihan ohjattu treenaaminen. Kyllä minua jännitti. Ikään kuin en ikinä treeneissä olisi muka ollut. No... Onhan edellisestä kerrasta reilusti yli 10 vuotta ja paljon on ehtinyt tulla uutta – ja paljon unohtua (minulta siis).

Neljän koirakon ryhmä aloitti treenauksensa tänään. Velho oli joukon juniori, mutta kooltaan suurin. Jokseenkin koomista. Muut olivat 4-5 kuukauden ikäisiä. Lähdimme treenaamaan ihan perusasiaa naksuttimen käytöstä. Katsekontakti -> naks -> palkka. Olenkin jo tehnyt pientä virhettä aiemmin, jota fiksu hauvani on käyttänyt hyväkseen; minulla on ollut käsi taskussa namin varalta jo valmiiksi. Ei käy! Ensin naks ja sitten käsi vasta taskuun.

Opin naksutinkoulutuksesta paljon jo nyt ja tätä on hyvä sulatella seuraavat kaksi viikkoa (koulutus vain joka toinen viikko näin aluksi). Velhokin oppi! Olen hurjan ylpeä pikkuisestani ja treenistä jäi todella hyvä mieli. Super-Velho!

Sitten nukuttaa. Nurkassa on hyvä nukkua.

Minulla ei ole suuren suuria tavoitteita. Haluan ensisijaisesti arjessa hyvin toimivan, fiksun koiran. Tiedän, että sellainen täytyy kouluttaa eikä pentu synny sellaiseksi automaattisesti. Kouluttaminen ei välttämättä tarkoita treeneissä käymistä; suurin osa koulutuksesta kun joka tapauksessa tapahtuu kotioloissa. Ihan joka ikinen koiranomistaja kouluttaa koiraansa – huomaamattaankin. Joskus siinä käy hyvin, joskus ei.

Minä kuitenkin pidän aavistuksen tavoitteellisemmasta koulutuksesta. Niin, että koirahommaa voi kutsua ihan harrastamiseksi. Haaveissa olisi tottis ja pk-lajeista haku kiinnostaa. 

Agility oikeastaan ei nappaa. Koen itseni liian kömpelöksi ja hitaaksi niin hektiseen ja nopeita reaktioita vaativaan lajiin. Lisäksi minulla on polven kanssa ongelmaa, joten äkilliset käännökset esimerkiksi ovat ihan tuskaa.

Jälki ei myöskään ole minun lajini. Liian hidasta ja jotenkin tylsää hommaa.

Rauniokoiratoiminta kutkuttaa myös hieman, mutta en tiedä siitä oikein mitään. Samoin paimennusta olisi kiva kokeilla.

Saa nähdä mitä kaikkea päädymme tekemään. Ihan tämä ensimmäinen askel oli kuitenkin hieno ja mukava. Se jätti hyvän maun suuhun ja siitä on hyvä jatkaa!