Minullahan on ollut tavoitteena alkaa harrastaa jotakin pk-lajia. Mieluiten hakua ja siitä puhuin kotonakin jo ennen kuin pennun rotuakaan oli päätetty. Minä nyt satun viihtymään metsässä ja minulla oli hausta lajina positiivinen mielikuva, vaikken koskaan ollutkaan sitä kokeillut.
Jos et tiedä mitä haku on, katso tästä.
Velhon kanssa lähdemme nyt sitten etsimään sitä meille sopivaa lajia. Vaikka MINÄ tykkään hausta, niin eihän se ole niin sanottua, että koirani on siihen sopiva. Enkä taas halua koiraa survoa väkisin lajiin, josta se ei nauti.
Tänään sitten alkoivat hakutreenit. Oikeastaan minun osuuteni alkoi jo eilen luennon muodossa, jossa käsiteltiin hakua lajina. Melko sekavalta tuntui siinä vaiheessa ja vähän vielä nytkin.
Tämä on 7 kerran kurssi, ja jatkoa katsellaan sitten myöhemmin. Kurssi on aloittelijoille suunnattu, mutta mukana oli myös jo vähän treenanneita. Kunnon suorituksia näimme vetäjien koirien kautta.
Reppuun pakkasin mukaan:
-Velholle vettä + kupin
-namit eli palkka (nakkeja ja juustoa, ei näitä enää ensi kerralla, vaan jotain raakaruokaa mitä Velho syö muutenkin)
-pyyhe ja Velholle puruluu häkkiin
-tavallinen panta (käytän Velholla normisti puolikuristavaa) + nahkaremmi
-itselle evästä ja kahvia termariin
-istuinalustan
Aikomuksenani oli pakata mukaan myös Velhon kangashäkki. Olin menossa kimppakyydillä, eikä tuntunut turvalliselta jättää Velhoa yksin autoon vieraan koiran kanssa omaa vuoroa odottaessamme. Sain kuitenkin käyttää vetäjien ylimääräistä muovihäkkiä.
Tämä siksi, että Velho ei ole häkissä ollut aiemmin. Vetäjät vinkkasivat, että koira kannattaa totuttaa häkkiin teräs- tai muovihäkin kautta. Jos koira keksii syödä itsensä ulos kangashäkistä, niin häkkihän on entinen ja kaiken lisäksi koira on oppinut, että riehumalla pääsee inhasta paikasta pois. Kuulosti kyllä fiksulta.
Vähän jännitti, miten Velho suhtautuu häkkiin pakettiautossa, pimeässä ja vieraiden koirien kanssa. Mutta hyvin se meni! Huomasin, ettei Velho siitä nyt nauttinut ja haukkuikin jonkin verran, mutta ei toisaalta ollut stressannut itseään toimintakyvyttömäksikään. Ei myöskään vaikuttanut siltä, että Velho olisi koittanut tulla häkistä läpi.
Maasto-osuus alkoi metsäosuuden tallaamisella. Ketjussa tallasimme 100 m x 50 m alueen. Maasto oli helppoa, avointa kangasmetsää. Ymmärtääkseni tällä tallaamisella on tarkoitus saada alue sopivan "hajustetuksi" koiran nenään ja samalla estää sitä käyttämästä maajälkeä. Koiran on tarkoitus löytää ihminen ilmavainun avulla, ei maata pitkin jäljestämällä.
Tämän jälkeen otettiin koira kerrallaan käsittelyyn. Velho oli ensimmäisenä, koska oli joukon nuorin. Homma kulki niin, että rasioissa oli Velhon nameja. Maalimies (eli metsästä etsittävä tyyppi) näytti Velholle rasiaa nameineen ja meni reippaasti metsään ihan vähän matkan päähän puun taakse. Ei edes mitenkään piiloon ja välimatka oli hyvin lyhyt, ehkä 10-20 metriä. Minä pidin Velhoa pannasta kiinni ja estin vielä lähtemästä maalimiehen perään. Velho haukkui turhautuneena ja oli innoissaan jo lähdössä. Hyvä! Päästin irti ja Velho sinkosi maalimiehen luo ja sai naminsa. Aluksi Velho ei uskaltanut jäädä syömään palkkaansa ennen kuin minäkin tulin paikalle, mutta kolmannella kerralla sekin jo sujui.
Ideana tässä vaiheessa oli vain se, että se löydettävä tyyppi olisi Velhon mielestä kiva ja ehdottoman kannattava tyyppi löydettäväksi. Koko homman oli tarkoitus olla lähinnä kiva leikki.
Tämän jälkeen oli muiden koirien vuoro. Oli mukavaa nähdä erilaisia koiria reagoimassa eri tavalla. Pidän Velhoa varsin varautuneena vieraita ihmisiä kohtaan (rotutyypillistä, eikä minusta huono ominaisuus), mutta yllätyksekseni huomasin, ettei Velho ole sieltä varautuneimmasta päästä.
Kierroksen jälkeen otettiin vielä uudestaan Velho ja pari muuta vuorollaan. Oli hurjaa huomata, että muutaman tunnin mietiskelytauko autossa vaikutti! Niin äkkiä! Velho muisti mistä oli kyse ja oli aivan tohkeissaan. "Jee!! Tämä on se kiva juttu! Aloitetaanko? Jokojokojoko??" Pikku öttiäiseni oli jo ihan kuumana keskilinjalla (vetäjät sanoivat, että tähän kannattaa keksiä jatkossa jotakin).
Ja ei muuta kuin maalimiehen perään ja nyt ei tosiaan mammaa jääty odottelemaan, vaan namit hotkittiin suihin suit sait!
Ja tämä oli tarkoituskin; jätetään koiralle hyvälle fiilis treenistä.
Toivottavasti sekavasta sepustuksesta sai jotakin tolkkua. Ensi viikolla sunnuntaina on uudet treenit. Mietintämyssyyn laitan, että mitä käskysanaa käyttäisin lähettäessäni Velhon maalimiestä etsimään. Päätynen sanaan "ukko". "Etsi" -sana on varattu esineruutua varten.
Kotitehtävänä voi harjoitella jo erilaisiin esineisiin tutustumista. Sukat, hanskat, muovipurkin kannet ym. Esine maahan ja kun koira kiinnittää siihen huomionsa, niin *naks* ja palkka.
Pidemmän ajan mietintämyssyyn laitetaan maalimiehen ilmaisutapa. Rulla vai haukku? Velholle kumpikin on todennäköisesti mahdollinen. Kaikille koirille haukku ei esimerkiksi käy. Mutta tätä ei onneksi tarvitse päättää vielä, ja voi olla, että Velho kallistuu itse enemmän johonkin suuntaan.
Maanantaina alkaa sitten metsäjälki...
