sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Reipas poika!

Ensimmäinen yö sujui hyvin. Velho nukkui hyvin, minä en. Jännitystäni minä valvoin ja koiranunestani heräilin. Velho nukkui omalla pedillään lattialla minun puolellani sänkyä. Heräsin sitten joskus ennen seitsemää pennun mahapulputukseen ja pikkuoksuthan sieltä tuli. Sitä se nurmikon syöminen teetti.

Ruoka on maistunut hyvin. Kasvattajan ohjeen mukaan aloitin Velholle madotuskuurin nyt heti. Uudestaan sitten ennen rokotuksia taas.
Velholla on tänään ikää kahdeksan viikkoa. Painoa on 5,1 kg (punnittu sylissä, joten en tiedä kuinka tarkka tämä mitta on – vaakamme on kyllä turhankin luotettava) ja säkäkorkeus n. 30 cm (mittaaminen hyvin haastavaa).

Hoitotoimenpiteitä opettelimme heti. Pieniä aikoja kerrallaan toki, mutta Velho otti hommat varsin lunkisti. Niinpä tuli kynnet leikattua ja tassukarvat siistittyä. Harjaamistakin hieman kokeiltiin. Parasta on hoitaa näitä hommia kun pentu on väsynyt.


Ensimmäisellä hihnakävelyllä tuli myös käytyä tänään. Pannasta ja hihnasta ei olla moksiskaan, mutta eteneminen on pentumaisen tyypillistä poukkoilua. Mitäpä muuta sitä olisikaan osannut odottaa?

Lähimetsikössä oltiin hetken myös irrallaan. Omassa pihassa Velho ulkoilee irti, kun tontti on aidattu, mutta metsäänkin pitää päästä vähän rymyämään. Ja voi kuinka siitä nautittiinkaan! Pitänee tosin kasvattajalta kysäistä, että onko hän nyt ihan varma Velhon sukupuusta... Ettei vaan olisi joku pomppukani päässyt vetäisemään väliin? Doing, doing, doing... Koitan saada hyvää videokuvaa metsähepuleista vielä kuvatuksi.

Luoksetulo on käskyistä nyt prioriteetissa yksi. Ja ikään kuin pieni lamppu olisi jo syttymässä... "Tänne!" tietää aina namia (tässä vaiheessa) ja hurjasti kehuja. Siinä missä eilen haahuiltiin vielä varovasti ja epävarmasti kohti huutajaa, niin tänään oli vauhtia jo ihan kunnolla. Jatkamme harjoituksia!

Pieni yksinoloharjoitus on luvassa vielä tänään, kun isäntäväki saunoo. Luultavasti Velho kumminkin nukkuu...



Ikään kuin vahingossa tulin tilanneeksi Naksutinkoulutusta koirallesi -kirjan. Naks naks!

4 kommenttia:

  1. Melkoisen varma olen kyllä siitä, että pupua sieltä suvusta ei löydy vahingossakaan. Mutta tässä vaiheessa haluaisin muistuttaa, että Velhon äiti hyppää paikaltaan lammasaidan yli ja ilman kunnon vauhtia 140 sentistä eli pomppuvoimaa ja -halua löytyy riittävästi ;)

    Hauskalta vaikuttaa Velhon elämä. Piristys onkin paikallaan, sillä kasvattajaparalla on täällä tyhjän sylin syndrooma, kun Taikakin lähti tänään uuteen kotiin. Erilainen tilanne tämäkin, kun kolmesta edellisestä pentueesta on jäänyt pentu kotiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi kasvattajaparkaa! Jospa nämä jutut tosiaan piristäisivät :)

      Melkoista pomppijaa sitten suvusta löytyy :D

      Poista